Väitöskirjassa tarkastellaan luokanopettajien ammatillista kehittymistä nuorista vasta-alkajista kokeneiksi ammattilaisiksi pedagogisen ajattelun, oppimiskokemusten ja minäpystyvyysuskomusten avulla. Tutkimus on laadullinen seurantatutkimus, jonka aikajänne on 15 vuotta. Tulosten perusteella opettajien pedagoginen ajattelu muuttui ammatillisen eetoksen, ammatillisen sisältötiedon ja –taidon, henkilökohtaisen opettajuuden sekä koulun ja yhteiskunnan sisältöalueilla. Lisäksi kokeneiden opettajien haastatteluissa ilmeni uusia sisältöalueita. Opettajana kehittymisen kannalta merkittävät oppimiskokemukset liittyivät luokkahuonetyöskentelyyn, opettajayhteisöön sekä kodin piiriin. Minäpystyvyysuskomusten vaihtelut liittyivät ammattiuralla liikkuvuuteen ja katkoihin työelämässä. Ne käynnistivät oman työn reflektoinnin, joka johti usein ammatilliseen kehittymiseen liittyviin pyrkimyksiin. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin kolme kehittyjätyyppiä: opiskellen, tutkien ja kokeillen kehittyjät; kasvattajina kasvavat; sekä yhteisötaitajat. Kehityksen yhteisöllinen luonne, elämänkulun tapahtumat ja lähiympäristön merkitys korostuvat väitöskirjan tulosten pohjalta kehitetyssä opettajan ammatillisen kehittymisen mallissa.